Aamusta kokoonnuimme koululle ja lähdimme Philly Joe's jazzclubille treemaamaan lauantai-illan konserttia kansainvälisillä bändeillä.
Väsymyksestä huolimatta oli hyvä mieli ja kaikki jaksoivat painaa pitkää päivää!
Yksi bändi kerrallaan treenasi clubilla, joten muilla oli vapaa-aikaa tehdä kukin mitä halusi… Esimerkiksi tutustua kaupungin nähtävyyksiin ja shoppailumahdollisuuksiin. Toiset lähtivät syömään ja osa nukkui hostellissa päiväunia.
Äänimiehet sen sijaan tekivät töitä koko päivän ajan.
Vuorossa oli pitkään odotettu vapaailta ja vapaaehtoinen jamisessio Philly Joe'ssa. Aloitimme valmistautumisen hostellilla. Tytöt kaunistautuivat ja pojat aloittivat musisoinnin huoneissaan. Porukkaa alkoi kerääntyä isompaan huoneeseen, jossa irlantilaiset ja skontlantilaiset olivat alkaneet soitella kitaraa ja huuliharppua. Pian huoneessa raikui nauru ja menevä musiikki! Uskaltauduimme mukaan laulamaan stemmoja ja naputtelemaan rytmejä. Kun ensimmäiset valitukset tuli hostellin alakerran emännältä, niin aloimme tehdä lähtöä, että muut asukkaat saisivat nukkua.
Se ei meidän menoa hidastanut, päin vastoin. Lähdimme maistelemaan paikallisia oluita kehuttuun pubiin ja jatkoimme seurustelua.
Matkalla saimme kyllä sellaisen englanninkielen kylvyn, että viikko Suomeen palattua ajatteli vieläkin englanniksi. Aksentteihin tottui todella äkkiä ja opimme paljon uusia tervehdyksiä ja sanaleikkejä. Opetimme myös hauskoja lauseita suomeksi ja kerroimme paljon tarinoita meidän elämästämme. Ulkomaalaiset olivat kiinnostuneita etenkin talvioloista Suomessa. He luulivat, että vitsailimme, kun kerroimme avantoon menemisestä ja lumihankeen juoksemisesta saunomisen yhteydessä. Saimme myös vinkkejä muista maista, mitä siellä kannattaa tehdä ja nähdä. Paikallisten omat kertomukset ovat korvaamattomia!
Illan jameissa kuulimme jamaikalaista gongo-rummun soittoa, Los Angelesista tullutta rumpalia ja basistia. Ilta oli jälleen kerran uskomaton. Vaati rohkeutta mennä esiintymään heidän kanssaan. Eniten jameissa oppi seuraamalla, miten muusikot tekivät yhdessä dynamiikan vaihtelua, miten he seurasivat toisiltaan biisin rakennetta ja soolojen aloitusta ja lopetusta. Kuulemamme musiikki oli ainutlaatuista, monisävyistä, uutta, yllätyksellistä ja rentoa! Kaikki oli tervetulleita ja jokainen sai vuoronsa jos tahtoi. Jopa kuuluisat ammattimuusikotkin osasivat antaa tilaa uusille aloittelijoille ja ilmapiiri oli luova, koska oli kyse yhteissoitosta, eikä kilpailusta. Loimme yhdessä uuden biisin ja oman tunnelman. Tästä jos mistä saa parhaan oppitunnin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti